kaislan tila

:: Home :: Kaislan Tila :: Dogs :: Litters :: Lampaat :: Kissat :: Hevoset :: Perhe :: Kanat :: Linkit :: Guestbook ::

 

Hermanni jäljitti rusakon kodin lähimaastosta talvella 2012 ja isänsä pääsi
ampumaan saaliin. Ylpeä jäljittäjä ja "ajopoika"!
Hermanni did track a hare near our home at winter 2012, his father did 
manage to shot it. Proud tracker and "hunterboy"!

 

 

Hermanni nappasi meistä kuvan 2.10.2011 kun olimme 
Boscon ja Félinen kanssa metsällä.
Hermanni took a picture of us when we where 
hunting with Bosco and Féline 2.10.2011.

 

 

 

Tässä on matkakertomus, jonka kirjoitin Bassetkerhon lehteen Chambordin erikoisnäyttelyn jälkeen 
heinäkuussa 2011.

 

Suomalainen delegaatio Chambordissa

Olemme basset artesien normandeja harrastava kolmehenkinen perhe Mikkelistä. Basset artesien normandeja (BAN) meillä on kotona 3 ja yksi sijoitusnarttu asuu Kouvolan kupeessa. Olemme tuoneet Ranskasta 4 bania ja Belgiasta yhden. Kipinä tähän rotuun syttyi kun perheemme isä Juha etsiskeli itselleen sopivaa metsästyskoiraa ja aloin luettelemaan hänelle, mitä kaikkia koirarotuja minä (allekirjoittanut) en sitten ruokkimaan rupea. Juha löysi jostain, netistä tai koirakirjasta banin ja kysyi minulta, no mitenkäs olisi tällainen koira. Ihastuin heti ja sitten alkoikin etsintä. Otimme yhteyttä suomalaiseen kasvattajaan Marita Massingberdiin ja bassetyhdistykseen. Tuntui, että Suomesta, oli sillä hetkellä mahdotonta saada itselleen kyseisen rotuista koiraa, niinpä oli käännyttävä ulkomaiden suuntaan epäilevistä mielipiteistä huolimatta: "ei sieltä mitään saa, ovat niin sisäänlämpiävää porukkaa, eivätkä myy ainakaan Suomeen täällähän on niin kylmäkin, sikäläinen yhdistyskin on tehnyt periaatapäätöksen koskien pohjoisia maita, on se kielimuurikin…….." . Näistä lausahduksista sisuuntuneena aloimme sitten hankkia itsellemme ensimmäistä bania. Kiitos tosin aivan hirvittävän ison työn tehneelle ystävälleni ranskantaja/suomentaja Satulle ja Mikkelin kansalaisopiston kielten opetukselle!

 

No, kun olimme olleet vuosikausia yhteyksissä ranskalaisten kanssa ja rempanneet siellä milloin milläkin asialla, niin alkoi kypsyä ajatus, että olisi mukavaa käydä banien vuosittaisessa erikoisnäyttelyssä. Ja eikun ottamaan asiasta selvää. Näyttely on nyt muutaman vuoden ajan järjestetty suurien metsästysmessujen yhteydessä Chambordin linnan pihalla, Loiren jokilaaksossa. Pariisista taisi matkaa autolla tulla noin 180km. Ystäväni Marjo ja Heikki olivat myös lähdössä samaiseen tapahtumaan (Marjo käynyt useita kertoja) ja sovimme, että no nähdään siellä. Me lähdimme matkaan perjantaina 17.06.2011 aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä ja vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen olimmekin sitten jo Pariisissa, sieltä vuokra-auto alle ja kohti Blois nimistä viehättävää ranskalaista kaupunkia. Olimme varanneet hotellit internetin kautta ja olleet sähköposti yhteydessä hotelliin ja sen sain, sen ranskalaisen lämpimän vastaanoton tuntea jo sisäänkirjautuessa hotellin respassa kun mies "hyökkäsi" syleilemään minua aivan liian pitkään toivottaessaan tervetulleeksi. Juha oli silloin vielä autossa nukkuvan poikamme seurana. Kello oli vasta noin klo 14. Majoituimme kaikessa rauhassa ja sitten tulikin Belgian tuontimme Isiksen kasvattaja miehensä kanssa koirineen ja heillä oli mukanaan hollantilaiset ystävänsä, joilla on Isiksen 2 siskoa. Menimme yhteiselle päivälliselle ja koirat olivat tietenkin mukana ravintolassa, niin kuin sielläpäin on mahdollista.

 

Hyvin nukutun yön jälkeen tulikin jo lauantai ja ajelimme noin 15 km matkan Bloisista Chambordiin. Saapuminen sinne oli vaikuttavaa, ensin olivat vastassa varoituskyltit tielle hyppivistä villisioista, kauriista ja muista metsän eläimistä ja sitten tuli kyltti missä kerrottiin linnan ympäristön olevan metsästystä kunnioittamaan rauhoitettu luonnon puisto sen jälkeen alkoikin Chambordin linnan silhuetti vyöryä eteemme.

Onneksi Ranskan ban yhdistys oli lähettänyt meille pääsyliput ja näytteille asettajien parkkilapun postin välityksellä, muuten kävelymatka näyttely alueelleja lippujen jonotus olisi saattanut muodostua melko pitkäksi. Sisään näyttelyyn mennessä taas nähtiin ranskalaisten ystävällisyys, eräs mies tarjosi minulle paikkaa edessään ja kun hän näki Juhan totesikin, että voi ei teitähän olikin enemmän kuin hän huomasi ja virnisti päälle hyväntahtoisesti antaen tilaa hieman enemmän ja siihen väliin mahtui tietysti meidän Hermannikin.

Näyttelyalue oli laaja ja moniosainen, tarjonta oli runsasta. Oli paljon aseita, aivan ihania aiheeseen sopivia vaatteita, ruokia, viinejä, kaappikelloja, metsästystorvia, mönkijöitä ja paljon paljon muuta, mutta meidän piti pikimmiten etsiä koira aiheiset alueet ja helpostihan sieltä kaiken keskeltä löytyikin banit ja ensimmäisen banimme kasvattaja monsieur Barutel ja vaimonsa Anny. Halailut ja pussailut, tuliaisten ojennukset ja sitten alkoikin asiaa tulvia pääkoppaani. Meidät esiteltiin kaikille kohdalle osuneille kasvattajille ja heidät tietysti meille. Uusia miellyttäviä tuttavuuksia tuli paljon. Onneksi paikalla olivat myös aiemmin mainitut Marjo ja Heikki ja Marjon hyvä kielitaito, niin saimme enemmän irti koko näyttelypäivästä. Isiksen belgialainen kasvattajakin oli suurena apuna, kun mentiin vähän vaikeampiin ja yksityiskohtaisiin asioihin, koskien esim ruokinta- ja rokotus aiheita, minun oma kielitaitoni kun on vielä "hieman" puutteellinen. Näyttelyssä oli kaikkiaan 62 basset artesien normandia ja oli käsittämättömän ihanaa nähdä niitä yhdellä kertaa NIIN paljon verrattuna Suomen erikoisnäyttelyn kuuteen kappaleeseen, joka sekin oli paljon Suomen mittakaavassa. Koiria ranskalaiset eivät liiemmin asetelleet kehissä vaan koirat periaatteessa olivat hyvinkin vapaasti. Arvostelu tapahtui kahdessa kehässä kahden eri tuomarin toimesta jotka olivat Solagne Roser ja Jean Michel Fabre. Urokset toisessa kehässä ja nartut toisessa. Olin positiivisesti yllättynyt koirien tasosta verrattuna omaan käsitykseeni banin ulkomuodon ihanteesta. Kauniita koiria näin paljon. Mukana näyttelyssä oli myös yksi kaksivärinen (ruskea/valkea) ban. Se antoi hauskan monimuotoisuuden pilkahduksen siihen koiralaumaan. Näyttelyssä oli noin puolen välin maissa lounastauko ja ranskalaiset vetivät esiin mukanaan tuomat herkut ja viinit. Lounaan jälkeen näyttely jatkui ja voittajat selvisivät vsp oli Claude Hurelin omistama uros EROS DES ROSIERS D'ANJOU ja rop oli Michel Platretin omistama narttu DANAE DES GORGES DE L'ARZON.

Monsieur Barutel halusi viedä meidät katsomaan vielä Grand anglo-francais (englantilais ranskalainen ajokoira) aluetta jonka hän kertoi olevan vaikuttava kokemus. Hän ei liioitellut piiruakaan, lumouduimme koirien määrästä, käytöksestä ja toimivuudesta ja tietysti metsästystorvien soinnista sekä ajueiden ohjaajien vaatetuksesta. Miten ihmeessä voi pieni ihminen hallitakaan sellaisia määriä suuria koiria noin hienosti….on se käsittämätöntä näin aloittelijalle, mutta ehkä se jonain päivänä selviää.

Kävimme vielä tutustumassa Chambordin linnaan, jotta arkkitehtuurin nälkäkin tuli tyydytettyä ja sitten olikin aika sanoa näkemiin kaikille ranskalaisille, belgialaisille ja hollantilaisille ystävillemme ja osalle heistä esitimme lämpimät tervetulokutsut kotiimme Suomeen. Jotkut heistä ovatkin jo tottuneita Suomen matkaajia, jospa he jonain päivänä olisivatkin mukanamme metsäretkellä suomalaisessa luonnossa tai vaikkapa bassetkehän laidalla. Todella paljon nähneenä ja tietoa keränneenä, mutta väsyneenä palailimme hotellille sen noin 15 km matkan ja lepohetken jälkeen lähdimme vielä päivälliselle Marjon ja Heikin kanssa, kertailemaan päivän tapahtumat ja nauttimaan ranskalaisasta ilmapiiristä. Kyllä suomalaiset ovat pidettyjä ihmisiä ranskan maalla, sen näki taas ravintolassa kun kansalaisuutemme selvisi ravintolan oletetulle omistajalle!

 

Sunnuntaina kävimme vielä tutustumassa taikureiden taloon ja taikashowssa Bloisin kaupungissa ja sitten alkoikin kotimatkamme pikkuteitä pitkin kohti Pariisia. Välillä pysähdyimme maalaiskyliin tutustumaan katedraaleihin ja lounaalle, jotka muuten eivät olleet hinnalla pilatut esim kaniinirulla ja vihannekset 6,5E. Pariisissa olimme yötä lentokentän lähellä kahden tähden hotellissa, joka maksoi 55E ja huoneessa oli iloksemme uusi poreallas ja illallinen seisovasta pöydästä (runsas tarjonta) 9E / hlö ja lapsi ilmaiseksi.

 

Maanantai aamuna 15minuutin matka lentokentälle, vuokra-auton palautus, jolla oli muuten ajettu 9km kun saimme sen käyttöömme, ja sitten odottelemaan lentoa Suomeen. Matka oli enemmän kuin onnistunut ja taas tuli nähtyä ja koettua paljon sekä usko siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan vahvistui entisestään. Viva la France!!!

 

Hanna Hyvärinen

 

 

 

 

Hermanni opettelee uimahyppyjä kesällä 2009.
Hermanni is practising swimming jumps, summer 2009.

 

Hermanni 3v uimaharjoituksissa omassa rannassa.
Hermanni, 3years, is practising swimming in our shore. 

 


Hanna ja Juha koiralaumansa kanssa.



Juha metsästysreissulla syksyisellä Puntavuorella 2007.




Juha


Hermanni 3v suukottelee päivän vanhaa karitsaa, jota emo hyljeksi.
Hermanni 3 years, is kissing one day old baby sheep.




Hermanni 




Hermanni 3 kk




Hermannin kastepöytä



Juha ja Onni rentoutuvat metsästyspäivän jälkeen.



Juha huilailee Onnin näyttelyreissulla Tallinnassa kesäkuussa 2007.



Tallinnan kesäinen sää oli kylmä, vaikkakin kasvot paloivat.